keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Pakkasherra on kukkulan kuningas

Taas sitä on tullut mietittyä lapsuutta ja talvea. Silloin pystyin monta tuntia peräkkäin vain pyöriä lumessa, eikä koskaan tullut kylmä. Kun taas nykyään minulle riittää se kymmenen minuuttia kylmyydessä ja tämäkin tapahtuu silloin kun käyn tupakalla. Talvi on kaunis ja olen aina innoissani kun lumi kimaltelee niin kuin siellä olisi miljoonia timantteja, mutta tätäkin tapahtumaa tuijotan mieluummin ikkunasta.

En ole koskaan oikein kärsinyt tästä kaamosmasennuksesta, mutta talvisin kärsin ihmeellisestä laiskuudesta.
Olen yksinkertaisesti laiska ja myönnän sen. Vaadin autokyydin, että ei tarvitse kävellä.. Koska siis minähän en kävele. Tai sitten tämä "en halua liikkua ulkona" episodi talvisin johtuu siitä että pelkään lentäväni turvalleni yleisillä paikoilla. Kömpelyydestä kun kärsin. En tiedä, ehkä sitten kun minusta tulee aikuinen niin opin taas pitämään talvesta. Köh Köh.. olen varmaan maailman pahin Peter Pan..

Nyt riittää taas tästä talvesta! Tulee kylmä jo pelkästä ajatuksesta. 
Elikkäs olen ollut erittäin otettu siitä että tästä blogistani on tullut kehuja, vaikka en ole mitenkään hyvä kertomaan elämästäni, mutta kiitos oikein paljon kehuista :)  

PS. Kokeilin eilen rentoutumisharjoitusta ja taisin joutua johonkin ihmeelliseen transsiin. Tuntui kuin kehoni olisi ollu kevyt kuin höyhen ja kun yritin ajatella, en pystynyt siihen. wow! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti