sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Surullisia ajatuksia

Minulla on pelkoja, jotka rajoittavat elämääni.
Minä pelkään, että menetän taas jonkun minulle tärkeän.
Olen menettänyt toivon ja luottamuksen.
Välillä on todella vaikeaa tai ei vain tunnu jaksavan elämää.
Olen nykyään hyvin iloinen ja todellakin muuttunut ihminen. Monet ovat sanoneet, että olen nykyään todella pirteä ja se on hyvä asia. Tuntuu välillä todella pahalta, että kuljen naamarin kanssa ja kun pääsen olemaan hetkenkin yksin alan vain itkemään. Välillä tulee todella epäreilu fiilis muita kohtaan, he eivät aina näe kun minulla on paha olla ja koska en anna heidän nähdä sitä.

Pelkään läheisen ihmisen kuolemaa
Pelkään rakkautta
Pelkään menetystä
Pelkään välillä itseäni
Pelkään muiden ajatuksia minusta
Pelkään katsoa peiliin

Tällä hetkellä olotilani on hyvin sumea. En tiedä olenko surullinen, paniikissa vai iloinen. Ehkä kaikkia.
Sekava olotilani on pelastanut minut vihalta, surulta, hermoromahdukselta ja yksinäisyydeltä.
Olotilani on antanut minulle toivoa aamuissa, jolloin herään itkien.
Onko tämä se suuri ja kuuluisa ihmisen oma suojamuuri?

Vaikka nykyään rakastan elämääni ja hyväksyn itseni.
Silti joskus en vain jaksa avata silmiäni aamulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti